Myötätuntoinen vanhemmuus, osa 3 – Myötätuntoiset Rajat lapsen tarpeiden ja (mieli)halujen välille

Ihminen ei voi koskaan saada tarpeeksi sitä mitä ei tarvitse. Siksi on tärkeää erottaa halut ja tarpeet toisistaan. Kun tarpeemme on täytetty, voimme yleensä hyvin emmekä tarvitse mitään. Paras tunnusmerkki lapsen tarpeiden täyttymisestä on ilo. Kun lapsi on iloinen, on hänen tarpeensa sillä hetkellä täytetty.

Eckhart Tollen mukaan ilo tai rakkaus eivät ole tunteita vaan perusluonteemme. Kun voimme hyvin ja tarpeemme on täytetty, koemme automaattisesti näitä. Ilo ja rakkaus eivät siis ole tunteita vaan seurausta siitä, että kaikki on juuri nyt hyvin. Kun voimme huonosti, on elämäntilanteemme, tai tarkemmin sanottuna suhtautumisemme tilanteeseen asettunut ilon tielle.

Halut vs. tarpeet

Teini-ikäinen voi haluta lisää meikkejä tai pelata pleikkarilla öisin. Halu nousee usein jostain tarpeesta, mutta täyttää tarpeen vain osittain ja ruokkii helposti lisää halua. Tämä johtuu siitä, että tarpeet ovat sisäisiä kokemuksia (minun tarve ihmisenä), kun taas halut kohdistuvat ulkoisiin asioihin (haluan jotain itseni ulkopuolelta). Teini-ikäinen voi haluta meikkejä, koska tällä on tarve tuntea itsensä hyväksytyksi, arvostetuksi tai joukkoon kuuluvaksi (yhteyden kokemus). Pelien pelaaminen voi vastata tarpeeseemme kokea merkityksellisyyttä tai sisältöä elämässä. Halujen täyttyminen ei kuitenkaan usein täytä sisäistä tarvettamme. Sen sijaan nälkä kasvaa syödessä. Addiktioissa on aina taustalla pyrkimys täyttää sisäistä tarvetta ulkoisella halulla. Emme voi koskaan saada tarpeeksi sitä mitä emme tarvitse.

Peleissä tai meikeissä ei ole sellaisenaan mitään pahaa tai väärää. Vanhemman on kuitenkin hyvä oppia erottamaan tuovatko ne lapselle iloa vai pyrkivätkö ne peittämään pahaa oloa. Eroa näiden välillä voi tarkkailla lapsessa ennen ja jälkeen. Havainnollistetaan tätä esimerkein: Kuvitellaan, että 4-vuotias lapsi pyytää rauhallisena lupaa pelata puhelimellasi päiväkodista tullessaan. Sovitte peliajasta ruokailun jälkeen ja se käy molemmille. Peliajan jälkeen lapsi antaa muutaman pyynnön jälkeen puhelimen takaisin ja päivä jatkuu normaalina. Kuvitellaan sama esimerkki sillä erolla, että lapsi on kotiin tullessa silmin nähden pahalla tuulella ja vaatii puhelintasi, koska haluaa pelata. Kun ehdotat peliaikaa ruokailun jälkeen, alkaa lapsi vaatimaan kiukkuisena, ettei halua syödä vaan haluaa puhelimen nyt! Annat puhelimen lapselle ja ehdotat peliajaksi 10 minuuttia. 10 minuutin kuluttua lapsi ei suostu luopumaan puhelimesta vaan vaatii kiukkuisena lisää peliaikaa.

Ensimmäisen esimerkin tapauksessa pelaaminen voi edustaa lapselle mukavaa ajanvietettä. Vaikka se olisikin esim. hetkellistä pakoilua tylsyydestä, sujuu kaikki hyvässä yhteishengessä eikä pelaaminen liene erityisen haitallista, mikäli se on perheessäsi sallittua. Jälkimmäisessä esimerkissä lapsen vaativa halu pelata saattaa kieliä jostain tyydyttymättömästä tarpeesta. Kenties päiväkodissa on sattunut jotain kurjaa tai lapsi on joutunut käyttäytymään koko päivän, kuin iso poika/tyttö vaikka sisällä kiehuu. Voimakkaiden tunnereaktioiden taustalla on usein täydeksi paisunut tunnereppu, jonka purkamiseen lapsi tarvitsee aikuisen apua. Pelaamisen kieltäminen saattaa silloin olla hyvä kutsu hankalille tunteille tulla esiin repusta.

Millaisissa tilanteissa aikuisen tulee puuttua ristiriitaan lapsen tarpeen ja halun välillä? Riippuu varmasti jonkin verran lapsesta, mutta ainakin suurin osa pienemmistä lapsista saa turvaa, kun aikuinen päättää seuraavista:

• Isot päätökset, joissa lapsen harkintakyky ei riitä näkemään kokonaiskuvaa ja tarpeiden summaa.
• Mihin aikaan lapsi käy nukkumaan?
• Milloin ja mitä syödään?
• Mikä on lapselle sopiva ruutuaika?
• Mikä on lapselle (ikätasoon) sopivaa sisältöä?
• Mihin hankintaan käytetään rahaa?

Lapsi saa luonnollisesti esittää mielipiteensä näistä, mutta lopulta päätöksen tekee aikuinen. Lapselle on tärkeää, että hän kokee mielipiteensä tulleen kuulluksi. Mielipide voi vaikuttaa päätökseen ja se voi tietyin ehdoin myös muuttaa jo tehdyn päätöksen. Aikuisen tärkeä tehtävä on kuitenkin olla johdonmukainen päätöksissään luodakseen turvaa lapselle. Halujen ei tule antaa yliajaa tarvetta eikä inttämisen, kiukuttelun tai itkemisen tule antaa muuttaa päätöstä.

Näissä kysymyksissä lapsen halu ja tarve muodostavat helposti ristiriidan. Usein on niin, että mitä väsyneempi lapsi on, sitä vähemmän hän haluaa käydä nukkumaan. Tai lapsi haluaa pidempää ruutuaikaa, kuin hänelle on hyväksi. Näissä tilanteissa vanhemman tulee asettaa rajat lapsen hyvinvointia silmälläpitäen. Lapsi kapinoi usein rajoja vastaan, mutta vanhemman on tärkeää olla johdonmukainen ja tehdä päätöksiä lapsen edun mukaisesti. Miksi lapsi sitten kapinoi niin voimakkaasti, kun ei saa haluamaansa?

Kapinointia ymmärtääkseen tulee meidän palata tarpeen ja halun eroihin ja yhteyksiin. Halujen kohde on itsemme ulkopuolella esim. jotain mitä saamme (suklaa) tai teemme (videoiden katselu). Tarpeemme on sisäinen kokemus esim. rakkauden, hyväksynnän, ilon tai turvan tunne. Halun taustalla on aina jokin tarve ja halun triggeröi epämiellyttävä tunnekokemus, kuten riittämättömyys. Lapsi ei välttämättä todellisuudessa tarvitse juuri suklaata tai ruutuaikaa vaan jotain, mihin tarpeeseen ne vastaavat tai mitä epämiellyttävää tunnekokemusta ne vaimentavat. Suklaan himo voisi iskeä esim. sydänsurujen, yksinäisyyden, riittämättömyyden tai tylsyyden tunteita kokiessamme. Suklaan syöminen taas vaimentaa tunnekokemusta ja voi antaa meille ihanan täyttymyksen ja yhteyden kokemuksen. Ainakin kunnes himoitsemme seuraavaa suklaan palaa. Suklaan syöminen vastaa tarpeeseen vain hetkellisesti, joten meidän tulee syödä lisää suklaata.

Suklaa vastaa siis jonkinlaiseen syvempään tarpeeseen: esim. kokea iloa, yhteyttä, hyväksyntää tai merkityksellisyyttä. Samoin ruutuaika voi vaimentaa vaikkapa tylsyyden tai yksinäisyyden tunteita. Näiden taustalla voi olla tarve ilon tai yhteyden kokemiseen. Vanhemman on hyvä opetella tunnistamaan milloin lapsi ei todellisuudessa kaipaa halunsa kohdetta vaan sen taustalla olevan tarpeen täyttymistä. Tämän ymmärtämällä voimme vastata lapsen tarpeeseen halun sijaan. Edellisen esimerkin tarpeeseen kokea yhteyttä voimme siis vastata esim. olemalla läsnä lapselle kutsumalla tämän syliin. Ilon kokemisen tarpeeseen voimme vastata tekemällä jotain, mikä saa lapsen kikattamaan, esim. leikkipainia tai aloittaa tyynysodan lapsen kanssa. Kun lapsen halun taustalla oleva tarve täyttyy, ei hän usein enää haluakaan sitä, mikä hänen oli hetki sitten saatava. Koska hän sai jotain parempaa ja tärkeämpää eli tarpeensa täytettyä.

Yhteys

Yksi lapsen syvimmistä tarpeista on yhteys vanhempaansa. Vanhemman hyväksyvä huomio luo lapselle turvan hyväksyä itsensä sellaisena kuin on. Kenties pienet lapset ovat niin lumoavia kuin ovat siksi, että ovat häpeilemättömän aitoja. Turvallisen ja hyväksyvän aikuisen lähellä uskaltaa näyttää kurjatkin puolensa ja kipeät tunteet. Lapsen kapinointi ja huono käytös ovat usein lapsen kömpelö keino kutsua aikuista yhteyteen kanssaan. Lapsi saattaa alitajuisesti kysyä aikuiselta: rakastatko minua vaikken osaa käyttäytyä, kuten haluat?

Alla olevassa lyhyessä videossa Gabor Maté selittää, miksi yhteys vanhempaan ja omaan kehoonsa on lapselle välttämätöntä. Turvaton tai riittämätön yhteys vanhempaan voi johtaa siihen, ettei lapsi koe itseään hyvänä ja riittävänä sellaisena kuin on. Tällöin lapsi saattaa hylätä oman itsensä ja tarpeensa muuttumalla sellaiseksi, jonka kuvittelee kelpaavan vanhemmalle paremmin. Lapsi saattaa tällöin kieltää itseltään sellaisten kipeiden tunteiden kokemisen, jotka johtavat yhteyden katkeamiseen vanhemman kanssa. Lapsen rakkaus vanhempaansa kohtaan on niin suuri, että lapsi on valmis hylkäämään osan itsestään säilyttääkseen vanhemman rakkauden ja yhteyden kokemuksen.

Osissa 5 ja 6 pureudutaan tarkemmin millaista yhteyttä lapsi tarvitsee vanhemmaltaan? Miten olla lapselle läsnä niin, ettei tämän tarvitse hylätä itseään? 

Seuraavassa osassa 4 syvennytään mm. seuraaviin aiheisiin:

• Millaisia rutiineja lapsi tarvitsee ja miksi?
  
• Kuinka helpottaa siirtymähetkiä, kuten lähtöä päiväkotiin, kouluun tai nukkumaan?
• Miten saada lisää aikaa itselle ja parisuhteelle?

Muut osat tässä blogisarjassa:

• Myötätuntoinen vanhemmuus, osa 1 - Johdanto (Avaa tästä)
  
• Myötätuntoinen vanhemmuus, osa 2 - Myötätuntoiset Rajat lapsen ja kasvuympäristön välille. (Avaa tästä)
  
• Myötätuntoinen vanhemmuus, osa 4 - Lapsen ja lapsiperheen tarve rutiineille. (Avaa tästä)
  
• Myötätuntoinen vanhemmuus, osa 5 - Uhmasta ja rakkaudesta - miksi lapsi uhmaa ja käyttäytyy huonosti? (Avaa tästä)